Hei kaikki historiikki sivuille tulleille, tässä hieman minusta ja kasvatuksestani.

Kasvattajanimi minulle myönnettiin vuonna -2000 ja ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna -2001(L-pentueeni), jossa emänä oli kantanarttumme, nyt jo eläkepäiviä viettävä arvokas vanha rouva Wood Bear Hildur sekä isänä uskomattoman komea herra, silloin Italiasta Suomessa lainassa ollut MULTI CHAMPION Main Tickle Dark Knight, kyseiseen pentueeseen syntyi kolmessa tunnissa 7 narttu pentua, eli yhtään urosta porukkaan eivät huolineet:)

Kotiseudultani Pohjois-Karjalasta Nurmeksesta 12 vuotiaana sain kimmokkeen rotuun kun isäni pelipojalla tyttöystävineen tuolloin oli ihana musta jätti, joka oli Newfoundlandinkoira, muistan kuinka koiran pää roikkui Volvon takaikkunasta ulos peittäen puoli autoa ja se kuola mikä roiskui kun herra näkyi nauttivan auto ajeluistaan.)..Ja sitten itsenäistyessäni vuonna-95 hankin ensimmäisen oman newfoundlandinkoirani, siihen asti perheessämme oli ollut kultaisianoutajia sekä saksanpaimenkoira.

Vuosien varrella kenneliimme on syntynyt pentueita joista kahteen myös ruskeita, ensimmäiset ruskeat M-pentueeseen, kaksi urosta joista Fin Mva Murphy Brown myös valiotittelin kävi näyttelyistä hakemassa, mutta suurin osa pentueistamme on mustia ja tulevaisuus näyttää tuleeko kenneliimme lisää ruskeita lapsukaisia ja löydänkö värin kasvatukseen itselleni ja nartuilleni mieleisiä linjoja / koiria. Kasvattajana en halua tai ota koiria jotka vain omaavat jonkun tietyn värin, vaan linjat, koirat ja terveys ovat kaikki kaikessa tulevaisuuden ratkaisuja sitten tehdessä. Kasvatuksessani pyrin mahdollisimman terveisiin ja hyväluonteisisiin Newfoundlandinkoiriin, unohtamatta myöskään ulkonäköä. Jokainen pentueeni on erittäin tarkoin suunniteltu, yleensä pentuetta suunniteltaessani mietin jo kenties tulevia jalostuskäyttööni soveltuvia koiria ja sitä mitä etsin niille jo tulevaisuutta varten ja minkälaisia linjoja, terveydellisesti ja ulkonäöllisesti kuin luonteen puolelta on kenties saatavilla. Tottakai suunnitelmat voivat muuttua juuri terveystilanteiden takia tai että parempi yksilö kaikilta osapuolilta on löytynyt nartulleni/urokselleni, mutta jokaikisen pentueen kohdalla on tehty suuri määrä työtä ja arviointeja.

Nuorimpien lapsieni syntymät vuonna: 2003-2004 pitivät minut mieheni jonkinaikaa näyttelyharrastuksestamme erossa sekä vuosi 2008 on meillä ns "sapatti vapaata", ja edelleenkään tulevaisuudessakin käymme näyttelyissä vain sen mitä "normaali" perhe-elämämme antaa myöten ja niin ettei harrastuksemme vie liikaa pois lapsiltamme tai muilta kotiin jääviltä koiriltamme. Mutta näyttelypaikoilta rodusta kiinnostuneet minut ja mieheni parhaiten tapaa,ja ennenkaikkea näyttelyreissuillammekin nautin ystäviemme näkemisestä ja uusien ihmisten tapaamisesta, koirien saavutukset ovat sitten kaikki plussaa siihen:)

Kotonani on aikuisista kaksi narttua: Zanellon Sweet Kisses "Sanni"(jonka emä oli kennelini ensimmäisen pentueen sijoitus tyttö Long Tall Sally ja isukkina Karhukumpu umeco) "Sanni" olisi 2 ulkomaan Cacibia vailla Kans Mva, yhden kerran olemme ruotsin puolella tytön kanssa päässeet käymään ja silloinkin karvattomana "sukuloimalla" käytimme tilaisuuden hyväksi ja osallistuimme Ruotsin Voittaja näyttelyyn ja tuloksena hienosti Pn5, eli toivottavasti tulevaisuudessa saisimme tilaisuuden perhe-elämältämme, päästä myös ulkomaan näyttelymatkoillekin. Sekä myös Natalie-I joka on näyttelyistä ollut mamma lomalla ja "karvan kasvatus" lomalla vuodesta 2005(omaa saamattomuutta siis;), eli tässä toinen "rouva" jolle Suomesta yksi cacibi ja vain yksi ulkomailta riittäisi(on jo Est Voittavja-2005 ja ainokainen ulkomaan reissu hänelläkin). Eli oma "kilpailu henkisyys ja maineen hakeminen" ei ole se pääasiallinen juttu vaan pidämme tätä ihanana harrastuksena kumminkaan viemättä lapsiltamme, muilta koiriltamme sekä perhe yritykseltämme mitään poiss, mutta toivottavasti ja varmasti jossain tulevaisuudessa on mahdollisuus myös sitten rajojen ulkopuolelle pidemmillekin näyttelyreissuille niitä muitakin titteleitä pyydystämään. Myös jo valioina olevista kasvateistani mm. Zanellon Sunday Jr on käynyt näyttäytymässä Ruotsin puolelta, ja mukaan tarrautui Ruotsin serti eli Rasmus on niin Suomen kuin Ruotsin valio, mutta tuolloin Cacibi meni "nenän edestä", mutta toivon että tulevaisuus tuo sitten paljon muutakin tullessaan heillekin.

Tällähetkelläni kotonani tallustelee mieheni ja kolmen ihmislapseni lisäksi kantanarttuni Wood Bear Hildur(9,5v), hänen tyttärensä Fin, Est Mva, Est V-05 Zanellon Natalie-I, Zanellon Last Princes(kennelini ensimmäisestä pentueesta),Hildurin tyttärentytär Fin Mva(Suomen newfoundlandinkoirayhdistyksen paras Juniori narttu- 2005) Zanellon Sweet Kisses, Ruotsin tuonti uroksemme Fin mva Orizza's Papparazzi, sekä perheemme uusimpia tulokkaita poika nöffi Karhukumpu Equador, kaksi Last Princesin tytärtä : Angel Mayalee sekä Deeweemee, jonka isä on INT FIN EST LT LV Ch EST JV-05, ESTV-05 LtW-07 LvW-07 BaltW-07 Goldbear's Valmontin(B/B 0/2, cyst:carrier, polvet 0/0, sydän:terve(dopler). Eli Zanellon Deeweemee on kennelimme 3 polven lapsukainen, kyseistä pentuetta mietittiin ja punottiin pitkän aikaa ja pentueen isukki on tyypiltään yksi ihanimmista nöffeistä jonka olen tavannut, joten pentueen tyttö tuo hieman taas uutta linjaa sekä uusia tuulia kasvatukseeni, mutta se mitä tulevaisuus kaikin puolin hänelle tulee näyttämään jään hartaasti odottelemaan, joten "kieli keskellä suuta" lähdemme porskuttamaan hänen alkutaipaleelleen ja katsomme mitä tuleman pitää. Neljännen polven Zanellolaisia syntynee sitten vuonna - 2009

Koirillamme ja pennuillamme on suuri aidattu tontti käytössään(joskin vain pyörivät täällä talon yläpihalla ulkona ollessaan, eli nöffin luonteenkin perusteella mitään ylimääräistä energiaa kuluttavaa ei tehdä vapaaehtoisesti:)tonttimme rajautuu omalle rannalla sekä aktiivisen sosiaalisen elämämme ja lapsien takia koiramme ja pentumme saavat tottua erilaisiin ja ikäisiin ihmisiin ja päivät viettävät pihallamme lapsiemme kanssa telmien ja kesällä paljon uiden. Eli kaikkea sitä mitä kasvava newfoundlandinkoiran pentu/aikuinen tarvitsee terveelliselle sosiaaliselle sekä fyysiselle kasvulleen. Kasvateistani suurinosa on kotikoirina, itselleni tärkeää on ennenkaikkea se rakastava koti kuin näyttelytähteys ja kunnon kasvuympäristö joten senkin takia vain jokunen kasvattini käy aktiivisesti näyttelyissä, mutta ne käyneet hienolla menestyksellä. Myös vepe puolella kasvattejani on mm. Yksi aktiivinen pari valjakko Eppu ja Uuno(Soldier Boy) ovat pokanneet jo vuoden -2005 Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys Ry:n Vepe-juniori tittelin ja samaisessa perheessä on kasvamassa toivottavasti se uusi vepe-peto Zanellon Bart Bonzo, vaikkakin tämä kaunis poika on pentuluokista napannut jo 4* Rop-pentu tittelin, eli mielenkiinnolla jään odottelemaan.

Jokaiselle pennun ostajalle tai rotuun tutustuvalle olen kertonut että nöffi on mitä ihanin rotu enkä itse vaihtaisin pois koskaan, mutta se on muistettava että kouluttamatta yksikään jättirotuinen koira ei ole mielekäs asuinkumppani, holtiton nöffi kokonsa kanssa tekee aika mahdottomaksi normaali elämisen, eli ne kirjanoppien rakastettavat, rauhalliset lapsiperhekoirat eivät tule kouluttamatta tai häkkiin teljettyinä. Mutta normaali peruskoulutettuna hyvällä elinympäristöllä ja rakastavalla ja huolehtivalla perheellä rotu on mielestäni ehdoton ykkönen

Myös jokaisen pennun ostajan on muistettava, että kyseessä on rotuna jättikokoinen koira ja niitä puhdas lonkkaisia tai kyynärisiä koiria ei ikävä kyllä ole niin helppoa saada pelkillä A tai B-lonkkaisillakaan ja puhtailla vanhemmilla/yhdistelmillä... Pennun ruokinta sekä oikeanlainen liikunta suhteessa kehitykseen, pennun luonne sekä elämisen olosuhteet vaikuttavat suuresti siihen mitä pennun terveys tulee olemaan. Paljon on sairauksia jotka tulevat myös perimänä ja geeneissä, mutta omalla kasvatustyölläni pyrin jalostukseen käyttämään koiria joiden terveys on se ensisijainen juttu, mutta myös se "kuka ja miten hihnan päässä toimitaan" sanelee paljon mitä koirasi on luonteensa ja terveytensä(lonkiltaan/kyynäriltään/polviltaan/ turkin hyvinvoinnilta/sosiaalisessa nkanssakäymisessä muiden koirien ja ihmisten kanssa ym ym) puolelta aikuisena, mutta myös kaiken yhteensattumien summa ja ne "huonot geenit" voivat sattua juuri koirasi kohdalle ja sanella myös sen että koirasi kaikesta vaivannäöstä huolimatta on sairas ja sille emme me ihmiset aina mahda mitään. Koirien kanssa on kasvatuksellisesti sekä perimän puolesta sama kuin lapsissakin, eli koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää vaikka parhaani kasvattajan pyrin tekemäänkin, mutta sairauden sattuessa en sitä lastanikaan "romu koppaan" heitä tai pidä sitä sen huonompana kuin muitakaan lapsiani ja syyllisen etsiminen olisi helppo aina löytää itsestään tai suvustaan, mutta joskus sekään ei auta vaan luonto on monimutkainen juttu, johon me ihmiset emme voi tai pysty aina vaikuttamaan

Kasvatuksellisesti myös kunnioitan suuresti kasvattajia joilla on kokemusta yhdestä sun toisesta ja jotka osaavat nimenomaan sanoa omien koiriensa viat ja antavat neuvojaan niitä kaipaaville ja tekevät kaikkensa rotumme eteen. Kumminkin jokainen asiansa osaava kasvattaja tietää että joskus eri sairaudet joutuu karvaasti kokemaan vain jonkun tietyn yhdistelmän kautta, ei niinkään mitä sivusta seuraavat monesti tuntuvat luulevan, että "sairauksia kylvetään ihan vain huvin vuoksi"...Mutta onnekseni olen saanur oppia tuntemaan niitä ihania rotumme kasvattajia ja saanut elinikäisiä ystäviä niin kasvattaja puolella kuin kasvattieni omistajistakin ja se on suuri rikkaus

Kaikkien kasvattieni toivon löytävän perheensä jossa siitä pidetään hyvää huolta, sitä rakastetaan ja sillä on mahdollisimman hyvät elinolot terveelliselle kehitykselle sekä siitä pidetään hyvää huolta myös sen mahd. vikojen kera. Kasvattajana pyrin etsimään jokaiselle perheelle heidän haluamanlaisensa ja luonteisensa pennun juuri heidän harrastuksiin soveltuvan ja ennenkaikkea HALUAN kuulla pennuistani myös LUOVUTUKSEN JÄLKEEN ja autan kaikessa myös harrastuksiin liittyvissä niin näyttelypuolella kuin sitten missä muussakin harrastuksessa mitä jokainen koirineen haluaa harjoittaa, ja koska nöffi kuuluu ns. turkkirotuun niin trimmaukset ja pesu opetukset annan myös jokaiselle halukkaalle yksilöllisesti kädestä näyttäen. Kylävierailuita kaipaan pennuiltani "synnyinkotiin", näin saan seurata jokaisen kasvattini kasvua ja on sitten helpompi antaa jokaiselle niitä yksilöllisiä neuvoja eli haluan auttaa kaikessa mahdollisessa niin myötä kuin vastamäessä.