Tervetuloa kotisivuillemme, tässä osiossa hieman minusta ja kasvatuksestani.

Kasvattajanimi minulle myönnettiin vuonna -2000 ja ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna -2001(L-pentueeni), jossa emänä oli kantanarttumme, nyt jo edesmennyt Wood Bear Hildur sekä isänä uskomattoman komea herra, silloin Italiasta Suomessa lainassa ollut MULTI CHAMPION Main Tickle Dark Knight, kyseiseen pentueeseen syntyi kolmessa tunnissa 7 narttu pentua, eli yhtään urosta porukkaan eivät huolineet ja kyseisestä pentueesta kotiini jäi Last Princes ja sijoitukseen meni Long Tall Sally ja tässä oli alkukokoonpano millä aloitimme ja joista nyt tällä hetkellä se pää linjani koostuu

Kotiseudultani Pohjois-Karjalasta Nurmeksesta 12 vuotiaana sain kimmokkeen rotuun kun isäni pelipojalla tyttöystävineen tuolloin oli ihana musta jätti, joka oli Newfoundlandinkoira, muistan kuinka koiran pää roikkui Volvon takaikkunasta ulos peittäen puoli autoa ja se kuola mikä roiskui kun herra näkyi nauttivan auto ajeluistaan.)..Ja sitten itsenäistyessäni vuonna-95 hankin ensimmäisen oman newfoundlandinkoirani, siihen asti perheessämme oli ollut kultaisianoutajia sekä saksanpaimenkoira.

Vuosien varrella kenneliimme on syntynyt pentueita joista kahteen myös ruskeita, ensimmäiset ruskeat M-pentueeseen, kaksi urosta joista Fin Mva Murphy Brown myös valiotittelin kävi näyttelyistä hakemassa, mutta suurin osa pentueistamme on mustia ja tulevaisuus näyttää tuleeko kenneliimme lisää ruskeita lapsukaisia ja löydänkö värin kasvatukseen itselleni ja nartuilleni mieleisiä linjoja / koiria. Kasvattajana en halua tai ota koiria jotka vain omaavat jonkun tietyn värin, vaan linjat, koirat ja terveys ovat kaikki kaikessa tulevaisuuden ratkaisuja sitten tehdessä. Kasvatuksessani pyrin mahdollisimman terveisiin ja hyväluonteisisiin Newfoundlandinkoiriin, unohtamatta myöskään ulkonäköä. Jokainen pentueeni on erittäin tarkoin suunniteltu, yleensä pentuetta suunniteltaessani mietin jo kenties tulevia jalostuskäyttööni soveltuvia koiria ja sitä mitä etsin niille jo tulevaisuutta varten ja minkälaisia linjoja, terveydellisesti ja ulkonäöllisesti kuin luonteen puolelta on kenties saatavilla. Tottakai suunnitelmat voivat muuttua juuri terveystilanteiden takia tai että parempi yksilö kaikilta osapuolilta on löytynyt nartulleni/urokselleni, mutta jokaikisen pentueen kohdalla on tehty suuri määrä työtä ja arviointeja.

Keskimmäisten lapsieni syntymät vuonna: 2003-2004 pitivät minut mieheni jonkinaikaa näyttelyharrastuksestamme erossa sekä vuosi 2008 on meillä ns "sapatti vapaata" sekä v-2010 syntynyt "iltatähtemme" antoi päätöksen hidastaa hieman pariksi vuodeksi ainenkin tajtia näyttelyiden saralla, ja edelleenkään tulevaisuudessakin käymme näyttelyissä vain sen mitä "normaali" perhe-elämämme antaa myöten ja niin ettei harrastuksemme vie liikaa pois lapsiltamme tai muilta kotiin jääviltä eläimiltämme. Mutta näyttelypaikoilta rodusta kiinnostuneet minut ja mieheni parhaiten tapaa ja voi tulla juttelemaan tai sitten vierailulle kenneliimme tänne Mikkeliin, Ennenkaikkea näyttelyreissuillammekin nautin ystäviemme näkemisestä ja uusien ihmisten tapaamisesta, koirien saavutukset ovat sitten kaikki plussaa siihen

Näyttelyt ja "maine ja mammona" eivät itselleni ole niin henkeen ja vereen joten myöskään ulkomaille matkustelu ei ole kovin helppo yhdistelmä perheellisenä ja siitä kertoo myös se että kotonani olevista nartuista Fin Mva Zanellon Sweet Kisses "Sanni" olisi 2 ulkomaan Cacibia vailla Kans Mva, yhden kerran olemme ruotsin puolella tytön kanssa päässeet käymään ja silloinkin karvattomana "sukuloimalla" käytimme tilaisuuden hyväksi ja osallistuimme Ruotsin Voittaja näyttelyyn ja tuloksena hienosti Pn5, mutta kiireisen kotielämämme johdosta myös Sanni jättää ulkomaan cacibien metsästyksen väliin. Sekä myös Natalie-I joka on näyttelyistä ollut mamma lomalla ja "karvan kasvatus" lomalla vuodesta 2005(omaa saamattomuutta siis;), eli tässä toinen "rouva" jolle Suomesta yksi cacibi ja vain yksi ulkomailta riittäisi(on jo Est Voittavja-2005 ja ainokainen ulkomaan reissu hänelläkin). Eli oma "kilpailu henkisyys ja maineen hakeminen" ei ole se pääasiallinen juttu vaan pidämme tätä ihanana harrastuksena kumminkaan viemättä lapsiltamme, muilta koiriltamme sekä perhe yritykseltämme mitään pois, mutta toivottavasti ja varmasti jossain tulevaisuudessa on mahdollisuus myös sitten rajojen ulkopuolelle pidemmillekin näyttelyreissuille niitä muitakin titteleitä pyydystämään. Toki kasvateistani Sannin täyssisko Sunrise Girl on Kans Mva ja titteleitä löytyy mukava rimpsu ja sijoitustyttöni samaisessa perheessä Hot Heluna(Sannin tyttö) jolla junnu ikään menessä onkin sitten jo ulkomailta haetut tittelit vertaansa vailla. Myös kasvatti poikani Alexanter on Helunan ja Ruffen seurana maita ja mantuja kolunnut ja Cacibia vailla Kans Mva hänkin. Mutta nämä kasvattini ovatkin ainoita rajojen ulkopuolella näyttelyissä tällähetkellä käyjiä, mutta menestystä pienestä porukasta huolimatta riittää

Tällähetkelläni kotonani tallustelee mieheni ja neljän ihmislapseni lisäksi Basset Houndeista : Ruotsin tuonti ja kantanarttuni Swede Sun's Xorita, Hänen ensimmäisen pentueensa Tytät Fi Mva ja Parnu JV-12 Zanellon Nagle Miia sekä uusimpana tulokkaana Ruotsin tuonti uros Swede Sun's Fred.Nöffeisträ kotona tallustelee enää kasvatti poikani Zanellon Hra Hoppari ( Orizza's Papparazzi- Zanellon Sweet Kisses) sekä Latvian tuonti narttu I'm Only For You Moon Bear. Erityisen tyytyväinen olen ollut Ruotsista tuomani Uroksen Papparazzin jälkeläisiin ja terveyteen ja tässä olen nähnyt sen kuin ne upeat tittelit eivät periydy vaan itse se koira ja sen linjat ovat ne mihin täytyisi kiinnittää kasvatuksessa huomiota, Itse en hae kasvatuksellani suuren suuria massiivisia karvapalloja, vaan hitaasti omalla tahdilla kehittyviä, terveitä kaunisliikkeisiä ja ulkonäöllisesti miellyttäviä koiria, ja teen valintoja kokojen puolesta vain jalostuksessa siinä määrin, että katson hieman perimässä tulevaa kokoa milloin etsin sitten hieman suurempaa tai pienempää kumppania koirilleni. Mutta myös rotumme ongelmina olevat polvet ovat yksi jalostuksellisesti ehkäistävissä oleva ongelma, eli ei ääretön kokoon ja nopea kasvuisuuteen kyttääminen ole se millä tulosta saadaan aikaiseksi. Myös Papparazzin linjoja vaalin niin, että nyt herra jää eläkkeelle jalostuksellisesti vieraille ja itselleni katson "talteen" parilta nartultani mahdollisia narttupentuja kasvamaan hänen jälkeläisistään ja toivon että tulevaisuudessakin saisin huomata valintojeni olleen oikeita

Koirillamme ja pennuillamme on suuri aidattu tontti käytössään(joskin vain pyörivät täällä talon yläpihalla ulkona ollessaan, eli nöffin luonteenkin perusteella mitään ylimääräistä energiaa kuluttavaa ei tehdä vapaaehtoisesti:)tonttimme rajautuu omalle rannalla sekä aktiivisen sosiaalisen elämämme ja lapsien takia koiramme ja pentumme saavat tottua erilaisiin ja ikäisiin ihmisiin ja päivät viettävät pihallamme lapsiemme kanssa telmien ja kesällä paljon uiden. Eli kaikkea sitä mitä kasvava newfoundlandinkoiran pentu/aikuinen tarvitsee terveelliselle sosiaaliselle sekä fyysiselle kasvulleen. Kasvateistani suurinosa on kotikoirina, itselleni tärkeää on ennenkaikkea se rakastava koti kuin näyttelytähteys ja kunnon kasvuympäristö joten senkin takia vain jokunen kasvattini käy aktiivisesti näyttelyissä, mutta ne käyneet hienolla menestyksellä. Myös vepe puolella nöffi kasvattejani on ja linjoissani tällaisia oppimishaluisia ja sen pelastusvietin omaavia on paljon, osa yrittäneet jopa kilpailuihin asti, mutta myös vepe puolella kuin näyttelypuolellakin erittäin tärkeä muistaa sen koiran ehdoilla eteneminen ei omistajan kunnianhimon mukaan.

Jokaiselle pennun ostajalle tai kasvattamiini rotuihin tutustuvalle olen kertonut että nämä on mitä ihanimpia rotuja enkä itse vaihtaisin pois koskaan, mutta se on muistettava että kouluttamatta yksikään jättirotuinen koira ei ole mielekäs asuinkumppani, holtiton nöffi kokonsa kanssa tekee aika mahdottomaksi normaali elämisen, eli ne kirjanoppien rakastettavat, rauhalliset lapsiperhekoirat eivät tule kouluttamatta tai häkkiin teljettyinä. Mutta normaali peruskoulutettuna hyvällä elinympäristöllä ja rakastavalla ja huolehtivalla perheellä rotu on mielestäni ehdoton ykkönen, sekä Houndien kasvu rajoitteet kuin monella muulla jättirotuisella tuottaa vaivaa sekä myös Houndeilla on sisäsiisteyden kanssa osalla oppimista muita paljon vaikeammin ja siksi myös omistajilta vaaditaan sitkeyttä sekä huumorintajua ja jaksamista turvata tämän rodun kasvu erilaisin rampein ettei pentu pääse hyppäämään korkealta alas tai ettei eturaajat saa tärähtelyjä jatkuvasti, jotka altistavat erilaisille vääristymille eturaajoissa

Myös jokaisen pennun ostajan on muistettava, että kyseessä on rotuna jättikokoinen koira ja niitä puhdas lonkkaisia tai kyynärisiä koiria ei ikävä kyllä ole niin helppoa saada pelkillä A tai B-lonkkaisillakaan ja puhtailla vanhemmilla/yhdistelmillä... Pennun ruokinta sekä oikeanlainen liikunta suhteessa kehitykseen, pennun luonne sekä elämisen olosuhteet vaikuttavat suuresti siihen mitä pennun terveys tulee olemaan. Paljon on sairauksia jotka tulevat myös perimänä ja geeneissä, mutta omalla kasvatustyölläni pyrin jalostukseen käyttämään koiria joiden terveys on se ensisijainen juttu, mutta myös se "kuka ja miten hihnan päässä toimitaan" sanelee paljon mitä koirasi on luonteensa ja terveytensä(lonkiltaan/kyynäriltään/polviltaan/ turkin hyvinvoinnilta/sosiaalisessa nkanssakäymisessä muiden koirien ja ihmisten kanssa ym ym) puolelta aikuisena, mutta myös kaiken yhteensattumien summa ja ne "huonot geenit" voivat sattua juuri koirasi kohdalle ja sanella myös sen että koirasi kaikesta vaivannäöstä huolimatta on sairas ja sille emme me ihmiset aina mahda mitään. Koirien kanssa on kasvatuksellisesti sekä perimän puolesta sama kuin lapsissakin, eli koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää vaikka parhaani kasvattajan pyrin tekemäänkin, mutta sairauden sattuessa en sitä lastanikaan "romu koppaan" heitä tai pidä sitä sen huonompana kuin muitakaan lapsiani ja syyllisen etsiminen olisi helppo aina löytää itsestään tai suvustaan, mutta joskus sekään ei auta vaan luonto on monimutkainen juttu, johon me ihmiset emme voi tai pysty aina vaikuttamaan

Kasvatuksellisesti myös kunnioitan suuresti kasvattajia joilla on kokemusta yhdestä sun toisesta ja jotka osaavat nimenomaan sanoa omien koiriensa viat ja antavat neuvojaan niitä kaipaaville ja tekevät kaikkensa rotumme eteen. Kumminkin jokainen asiansa osaava kasvattaja tietää että joskus eri sairaudet joutuu karvaasti kokemaan vain jonkun tietyn yhdistelmän kautta, ei niinkään mitä sivusta seuraavat monesti tuntuvat luulevan, että "sairauksia kylvetään ihan vain huvin vuoksi"...Mutta onnekseni olen saanur oppia tuntemaan niitä ihania rotumme kasvattajia ja saanut elinikäisiä ystäviä niin kasvattaja puolella kuin kasvattieni omistajistakin ja se on suuri rikkaus

Myös kasvatukseeni on mukaan tullut uutena rotuna - 2011 Basset Houndit ja kantanarttuni hain Ruotsista Swede Sun's-kennelistä. Kyseistä koiraa ja linjaa odottelin yli 2 vuota ja nyt kun ensimmäinen Houndi pentueemme on maailmalla olen tyytyväinen tehtyihin valintoihin ja tästä on hyvä jatkaa. Rotuna Houndit ovat pitkälti samanmoisille "ongelmilla" varustettuja kuin nöffitkin, vaikka ei kokoa ole niin on kuitenkin muistettava että Basset Hound on "suuri koira pienemmässä muotissa" ja tässä tulee vastaan myös tälle rodulle tärkeää ruokinnan merkitys, liikunnan ja elinolojen merkitys niinkuin nöffeissäkin. Basset Houndeista kotonani on Swede Sun's Xorita(kantanarttuni) sekä hänen tyttärensä Zanellon Nti Nakki ja Nagle Miia.

Kaikkien kasvattieni toivon löytävän perheensä jossa siitä pidetään hyvää huolta, sitä rakastetaan ja sillä on mahdollisimman hyvät elinolot terveelliselle kehitykselle sekä siitä pidetään hyvää huolta myös sen mahd. vikojen kera. Kasvattajana pyrin etsimään jokaiselle perheelle heidän haluamanlaisensa ja luonteisensa pennun juuri heidän harrastuksiin soveltuvan ja ennenkaikkea HALUAN kuulla pennuistani myös LUOVUTUKSEN JÄLKEEN ja autan kaikessa myös harrastuksiin liittyvissä niin näyttelypuolella kuin sitten missä muussakin harrastuksessa mitä jokainen koirineen haluaa harjoittaa, ja koska nöffi kuuluu ns. turkkirotuun niin trimmaukset ja pesu opetukset annan myös jokaiselle halukkaalle yksilöllisesti kädestä näyttäen. Kylävierailuita kaipaan pennuiltani "synnyinkotiin", näin saan seurata jokaisen kasvattini kasvua ja on sitten helpompi antaa jokaiselle niitä yksilöllisiä neuvoja eli haluan auttaa kaikessa mahdollisessa niin myötä kuin vastamäessä.

Kohta odottelemme jo 5 polven Zanellolaiset kasvavat pentulaatikossamme sekä tapaamme jälleen uusia perheitä ja ihania uusia tuttavuuksiaa