Eräät tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, että ilmasto jäähtyy vuosi vuodelta ja uhkaa palata samanlaiseksi kuin ennen viimeisen jääkauden loppumista noin 10 000 vuotta sitten. Jääkaudella karvaiset mammutit vaelsivat Keski-Euroopassa ja jääkarhut uivat Thamesissa.

Aina 1300-luvulta asti säilyneet merkinnät osoittavat, että pohjoinen pallonpuolisko on asteittain viilentynyt ja talvet tulleet ankarammiksi. Vuoden 1940 jälkeen Britannia on kokenut viisi talvea, jolloin lämpötila on ollut kokonaisen kuukauden nollan alapuolella, kun taas vuosien 1896 ja 1939 välillä ei ollut yhtään niin kylmää talvea. Talvi 1962-63 oli pahin vuoden 1740 jälkeen. Yhdysvalloissa taas oli harvinaisen ankara talvi vuosina 1976-77.

Jopa asteen aleneminen lämpötilassa voisi paikoitellen Pohjois-Euroopassa lopettaa viljan viljelyn, vaikka ehkä edistäisikin kalastusta Lounais-Englannissa. Plymouthin tutkimusaseman meribiologit ilmoittavat kylmän veden kalojen, kuten turskan, molvan ja merianturan, levinneen jo Devonin ja Cornvallin merialueille.

Eräät asiantuntijat sanovat valtamerien olevan termostaatin kaltaisia. Meret pitävät maailmaa toistuvien jääkausien ja niitä seuraavien lämpimien interglasiaalikausien kierteessä. Pohjoinen jäämeri on melkein kokonaan maan ympäröimä lukuunottamatta vähäistä Beringinsalmea ja Norjan ja Grönlannin välistä aukkoa, jossa on noin sadan metrin päähän merenpinnasta kohoava kynnys. Kun Atlantilta tuleva lämmin Golf-virta pyyhkäisee kynnyksen yli kylmään napamereen, jää sulaa ja kosteus sataa ympäröiville maa-alueille lumena, joko edistää jäätiköiden muodostumista.

Jäiset tuulet, jotka ovat menettäneet kosteutensa, puhaltavat laajenevilta jäätiköiltä sisämaahan ja muuttavat viljavaa maata erämaaksi. Yhä enemmän ja enemmän valtamerten vettä varastoituu jäämassoihin, kunnes merenpinta laskee ja jättää näkyviin Norjan ja Grönlannin välisen kynnyksen, joka toimii jättiläismäisenä termostaattina. Pohjoinen jäämeri on silloin erossa lämpimästä Atlantista ja jäätyy kauttaaltaan. Kun jäätiköt eivät enää saa niin runsaasti uutta lunta, ne alkavat kesäisin sulaa. Valtamerien pinta nousee, ja kehityskulku alkaa taas alusta.

Ihmisen omakin toiminta saattaa jouduttaa jääkauden tuloa. Miljoonat tonnit savua, nokea ja pölyä, jotka tupruavat ilmaan tehtaiden savupiipuista kautta maailman, estävät auringon säteilyn pääsyn maanpintaan. Auringon säteet heijastuvat takaisin avaruuteen ja toisaalta myös maan infrapunaista lämpösäteilyä karkaa avaruuteen edistäen lämpöhukkaa.

Jollei ilman saasteiden leviämistä estetä, maapallo voi tulla 3,5 astetta kylmemmäksi jo 50 vuodessa. Tämä voisi saada napojen jääkentät jatkuvasti kasvamaan, mikä taas pahentaisi tilannetta, koska jäätiköt heijastaisivat yhä enemmän auringonvaloa avaruuteen. Toiset tutkijat ovat tosin huomauttaneet, etteivät tulivuortenkaan valtavat tuhkamäärät ole pysyvästi pahentaneet tilannetta.

Voidaanko uutta jääkautta torjua mitenkään? Yksi mahdollinen keino on levittää mustaa muovia tai pölyttää miljoonia tonneja hiilipölyä liikkuvien jäätiköiden yli. Musta väri imee enemmän auringonvaloa kuin hohtava lumi ja sulattaa jäätä altaan. Mutta liian pitkälle vietynä tämä keino aiheuttaisi merenpinnan nousun ja voisi hukuttaa Lontoon, Pariisin ja New Yorkin tapaiset suurkaupungit.