Metsänpeiton Vieno-Wirta "Vieno"
Vieno on emonsa lempilapsi, jota emo kanniskeli vielä luovusikäisenä suussaan, hoiti ja leikki aina ensi-sijaisesti sen kanssa! Vieno on luonteeltaan ja ulkomuodoltaan suuresti emoaan muistuttava.
Metsänpeiton Varma-Wirta "Olga"
Metsänpeiton Varma-Wirta on Wilman ja Artun tytär,
joka hurmasi perheemme vauhdikkaalla luonteellaan niin, että se sai
jäädä kotiin.
Metsänpeiton Venla-Vellamo "Wilma"
Metsänpeiton Venla-Vellamo eli Wilma on Ellan ja Vilsen tytär, Maijan sisko ja Wirta-pentueen täydellinen emo, helpoin koira mikä minulla on ikinä ollut! Wilma oli alunperin sijoituksessa, mutta muutti takaisin meille jouluna 2010, perheensä lasten allergian takia. Wilma on luonteeltaan rauhallinen, itsenäinen ja vakaa.
Majakkasaaren Yalo Topaasi "Ella"
Ella on luonteeltaan viisas, ponteva, kotioloissa
rauhallinen ja seurallinen koira. Työskennellessään se keskittyy hyvin
ja muistaa lintujen paikat; metsästysvietti on hyvä. Kilpakentillä
tarvitsen (minä ohjaajana) hiukan kokemusta lisää. Ella osaa lukea
hyvin ihmisen elekieltä, normaalisti sille ei tarvitse esimerkiksi
sanoa, että se ei pääse mukaan, jos olen menossa töihin.
Ella polveutuu työskentelevistä linjoista sekä emon Titin (Titi KoiraNetissä), että isän
Montyn puolelta (Monty Flatdatassa), joka on
ollut mm. vuoden flatti Ruotsissa. Kun menin valitsemaan pentua Ellan
luonne ja viisas katse veivät heti huomioni, vaikka olinkin ajatellut
alunperin mustaa koiraa
jollaisia kaikki muut koirani ovat olleet.
Metsänpeiton Aino-Aallotar "Maija"
Maija on oman kasvattimme Ellan ja ruotsalaisen
herrasmiehen, flattimestari Vilsen (Glädjeyrans´s Souffle Panache)
jälkeläinen.
Valitsin Maijan rakastettavan luonteensa takia: suuri itseluottamus,
luonnollisuus, rauhallisuus ja seurallisuus sekä hyvät taipumukset,
jopa mielyttämishalua. Näyttää hänestä kasvavan aivan soma pienehkö
flatti...
Suometar "Saimi"
Saimi on runotyttömme, tuulennopea ja hyvin teatraalinen persoona tunteissaan. Saimin erikoisuus on halaaminen ja se joka on ottanut halauksen vilpittömästi vastaan ei voi sitä koskaan unohtaa. Kotioloissa Saimi on rauhallinen, mutta huomionhaluinen, pellolla elohopeaa hyvänä päivänä. Saimi työskentelee nykyään Kennelliiton virallisena kaverikoirana, Mikkelin seudun kaverikoirissa.
Iida s. 4.10.1998 (Rismir Buska´s Juliaana)
Rakas rölli, peikkojen sukua, rosvonaamio on jo rotunsa puolesta. Kauhea ruokarosmo! Hänen pohjattomalta ruuanhimoltaan ei säästyisi mikään. Muikut on viety mummon suusta (pentuna), kinkku naapurin autotallista (vanha joulukinkku tammikuussa), moussaka vieraiden nenän edestä (oli ulkona jäähtymässä). Omatuntoa tällä koiralla ei ole ollenkaan ruoka-asioissa, mutta muuten varsin lempeä ja rehellinen, maanläheinen persoona. Iida osaa hakea pellolta suureen kokoonsa nähden aivan hyvällä tyylillä. Koiranäyttelyitä, koulutustilaisuuksia ja kampaamista Iida ei voi sietää.
Telma s. 27.9. 1994
Telma on rakastettava rökäle, jota ei dementia tai
itsetunnon puute vaivaa. Huolimatta selkänsä silloittumisesta hän on
edelleen varsin hyvä liikkumaan, varsinkin kun saa itse päättää minne
mennään.
Nuorempana oli varsinainen jetset-tyttö ja toisten koirien manipuloija,
joka keekoili moottoriveneen kokassa tai ui järven selän yli
oma-aloitteisesti halutessaan. Hänellä oli tapana uiskennella järvessä
vaikka koko päivä, vähän kuin muut olisivat olleet kävelyllä.
Lukemattomat kerrat hän nuorena myös putosi järveen veneestä kun uskoi
pysyvänsä veneen reunalla pienillä käpälillään.
Telmalla on hyvä suuntavaisto ja vahva perusluonne, setterien tapaan
vainu on hyvä, mutta hiukan ylimalkainen tyyli jäljestää (oikoo
ilmavainulla) tekevät tästä neidistä omien teidensä kulkijan…
