ETUSIVU | AJANKOHTAISTA | KERHOTIETOJA | ASEMAESITTELY | KILPAILUTOIMINTA | OH4AB PRINT | VAPEPA | LINKIT
Ei, vaan OH4AB on Pieksämäen Radioamatöörien kerhoaseman radioamatöörikutsu. Se koostuu kolmesta eri osasta: OH on ns. prefiksi eli etuliite ja se ilmaisee maan, eli tässä tapauksessa Suomen - vilkaisepa mitä lukee esim. Finnairin koneiden siivissä ja kupeissa. Myös muita tunnuksia on käytössä erikoistapauksissa: OF, OG, OI ja OJ. Numero-osa ilmaisi ennen aseman sijaintiläänin, mutta nykyisin numerot 1-9 ovat vain, hmmm, numeroita. AB on puolestaan loppuosa eli suffiksi. AB-suffiksi ilmaisee, että kyseessä on kerhoasema, koska siinä on kaksi kirjainta ja se alkaa A:lla. Yleensä radioamatöörit tunnetaan paremmin näistä kutsumerkeistään kuin esim. nimistään. OH4AB:n siis monet tuntevat, mutta eivät välttämättä sitä, että se on Pieksämäellä.
Radioamatööritoiminta pitää sisällään monia osa-alueita, joista kukin voi valita mieleisensä. Radioamatööriksi tullaksesi sinun on läpäistävä Viestintäviraston (entisen Telehallintokeskuksen) hallinnoima radioamatöörin pätevyystutkinto. Pieksämäen Radioamatöörit ry:n avustava tutkijakunta järjestää näitä tutkintoja, ja tutkintoihin valmentavia kursseja on perinteisesti pidetty syksyisin. Nykyisin voit ilmoittautua tutkintoon niin halutessasi milloin tahansa. Perustiedot tutkinnosta ja radioamatööritoiminnasta yleensä löydät Suomen Radioamatööriliiton (SRAL ry.) sivuilta: <URL: http://www.sral.fi/> (ks. myös alla oleva esittelylinkki).
Päästäkseen radioamatööriksi pitää siis suorittaa pätevyystutkinto, mutta kuka tahansa voi silti pitää yhteyksiä radioamatööriasemalta, jos se tapahtuu tutkinnon suorittaneen radioamatöörin valvonnassa. Tervetuloa siis kerholle tutustumaan!
Suomessa on kaksi radioamatööriluokkaa: perus- ja yleisluokka (aiemmin oli käytössä myös tietoliikenne- sekä teknillinen luokka). Yleisluokan radioamatöörillä on laajemmat toimintaoikeudet kuin perusluokkalaisella, joten yleisluokan pätevyys edellyttää jonkin verran perusasioita syvempää tietämystä radio- ja sähkötekniikasta. Radioamatööritutkinto koostuu moduuleista eli osakokeista, ja vaadittavat moduulit ovat osin erilaiset perus- ja yleisluokan tutkinnoissa.
Ks. SRAL:n esittelysivut: Mitä radioamatööritoiminta on?
Radioamatöörit pitävät radioyhteyksiä eli ns. "kusoja" (QSO) toisten radioamatöörien kanssa. HF-alueella (0-30 MHz) yhteydet onnistuvat ympäri maapalloa. Sen sijaan VHF- (30-300 MHz) ja UHF-alueilla (300-3000 MHz) sekä niitä ylemmilläkin taajuusalueilla (SHF, EHF) yhteysetäisyydet ovat yleensä lyhyempiä kuin HF:llä. Jotkut radioamatöörit erikoistuvat tietylle taajuusalueelle tai tiettyä työskentelytekniikkaa käyttämään, esimerkiksi 144 MHz alueen EME- (earth-moon-earth) eli kuuyhteyksiä pitämällä. Suurin osa yhteyksistä kuitenkin pidetään HF-alueilla. Maailmalla on noin kolme miljoonaa radioamatööriä, Suomessa noin viisi tuhatta.
Radiolaitteiden ja erilaisten antennien rakentelu ja testaaminen kuuluu osana radioamatööriharrastukseen. Radioamatöörit ylläpitävät pakettiradioverkkoa, joka välittää radioamatöörien omaa sähköpostia pakettiradiopostilaatikoihin ja vihjeitä kuuluvista kaukoasemista ns. DX-Clustereiden avulla.
Monen radioamatöörin tavoite on pitää yhteys kaikkiin maailman radioamatöörimaihin. Näitä maita on paljon enemmän kuin valtioita, tällä hetkellä 335. Muunmuassa Ahvenanmaa on erillinen radioamatöörimaa, jonka tunnus on OH0. Suomessa on muutama radioamatööri, joka on tässä jo onnistunut, mutta lisähaasteena on pitää yhteys samoihin maihin mahdollisimman monella taajuusalueella. Läheskään kaikissa maissa ei pysyviä radioamatöörejä ole, vaan useat radioamatöörit tekevät näihin maihin retkiä eli DX-peditioita.
Radioamatöörit osallistuvat myös kansallisiin ja kansainvälisiin radioamatöörikilpailuihin. Näihin ei tarvitse matkustaa, ellei halua osallistua jostain eksoottisemmasta ja paremmat radiokelit omaavasta maasta. Jokainen radioamatööri voi siis osallistua omalta asemaltaan. Kilpailuja järjestetään lähes joka viikonloppu. Osallistujat lähettävät kilpailuyhteyksistään lokit eli tiedot pitämistään yhteyksistä kilpailun järjestäjälle, joka tarkistaa ja julkaisee tulokset. Kilpailuissa on erilaisia sääntöjä, mutta yleensä tarkoituksena on pitää mahdollisimman paljon yhteyksiä mahdollisimman moneen maahan. Parhaat operaattorit saattavat pitää 48 tunnin mittaisessa kilpailussa 10000 yhteyttä! Kuten urheilussa yleensä, tässäkin lajissa fyysinen ja etenkin psyykkinen kunto ratkaisee varsin paljon. Mutta tekniikalla on toki suuri merkitys kuten Formula ykkösissäkin. Joskus tulee keskeytyksiä tekniikan petettyä.
Urheiluhenkisille on myös tarjolla radiosuunnistusta eli ns. kettujahtia. Tässä lajissa vastaanottimella suuntimalla yritetään löytää maastoon kätketyt rastit, joilla on pieni radiolähetin. Tämä ei edes vaadi radioamatöörin pätevyyttä, vaan kuka vain voi osallistua.
QSL-kortti DX peditiolta Heard-saarelle vuonna 1997.
Radioamatöörit lähettävät yleensä pitämistään yhteyksistä kuittaus- eli QSL-kortin. Näiden monesti värikkäiden korttien keräileminen on yksi osa radioamatööriharrastetta. Kortteja käytetään myös todisteena haettaessa erilaisia työskentelytodisteita eli awardeja - tämä on myös yksi suosittu harrasteen muoto. Ei, näitä kortteja ei siis yleensä lähetetä jokaiselle vasta-asemalle erikseen, vaan eri maiden radioamatööriliittojen ylläpitämien QSL-palvelujen eli buroitten välityksellä. Toki kortin voi lähettää suoraan, asemien postiosoitteita löytyy kutsuluetteloista ja myös internetistä.
Kerho- ja yhdistystoiminta on myös varsin suosittua. Kerhot järjestävät erilaisia leirejä ja tapahtumia, joissa radioamatöörit tapaavat toisiaan ns. nokkakusoilla - ilman radioaaltojen välitystä.
Radioamatöörit ovat mukana SPR:n organisoimassa Vapaaehtoisessa Pelastuspalvelussa muiden vapaaehtoisjärjestöjen joukossa.