Kuten varmaan kaikille kasvattajan aluille on yhteistä, ovat he aina olleet enemmän tai vähemmän koirahulluja ja eläinihmisiä. Niin minäkin.. Jo pienenä, paljon ennen kuin sain vanhempani ylipuhuttua koiran hankkimiseen, kiersin naapureita ja kinusin heidän koiriaan ulkoilutettavakseni. Lopulta vanhempani vakuuttuivat siitä, että tyttärelle olisi saatava joku lemmikki. Koiraan he eivät vieläkään taipuneet, mutta olin onnesta soikeana kun sain luvan hankkia marsun. Hakureissulla marsu vaihtui kuitenkin kaniin, koska Oulun lemmikkiliikkeissä ei juuri sinä päivänä ollut marsuja tarjolla. Mukanamme kotiin tuli pikkuinen musta kääpiökani Emma.
Kuvassa minä ja  Harmi (Twigle Gemstone)

Samoihin aikoihin (taisi olla v.1986) Sari Kauppinen (silloin vielä Lappalainen), Kennel Rocbee, muutti koirineen Vaalaan. Huomasin paikallisen kirjakaupan ikkunassa ilmoituksen, jossa Sari haki itselleen kenneltyttöä. Tilaisuus oli vastustamaton ja ei aikaakaan kun hevosharrastus sai väistyä ja huomasin tiheään polkevani pyörällä Sarin luokse hoitamaan koiria. Kalustoon kuuluivat tuolloin Walesit Kans& Fin& N Mva

Rocbee Jonathan "Joni", Kans& Fin& N Mva Sprightly Ruby Red "Donna" ja Kans& Fin& Est Mva Rocbee Made in Gruvsta "Ruusa" sekä griffonit Kirppu ja Lude. Kohtaloni oli sinetöity kun ihastuin näihin punavalkoisiin vauhtipakkauksiin. Paluuta elämään ilman koiraharrastusta ei enää ollut!

Vanhempani olivat jostain syystä saaneet kumman käsityksen Waleseista, että ne muka olisivat liian hurjia ja vauhdikkaita tapauksia. Kumma juttu, mistähän johtuu? Sain lopulta vanhempieni päät käännettyä ja luvan hankkia koiran. Isäni ei tosin tainnut koskaan sitä lupaa ääneen antaa, mutta sopeutui kuitenkin ajatukseen kun muun perheen voimalla jyräsimme.
 Kuvassa Harmi ja äitinsä Lahja

Walesin sijaan äitini kuitenkin ehdotti, että eikös meille voisi tulla sellainen Lassie koira kun ne ovat niin fiksuja ja rauhallisia. Minulle rodulla ei silloin ollut niin suurta merkitystä, kunhan vain sain koiran. Niinpä meille tuli vuoden 1992 keväällä soopeli pitkäkarvainen collie narttu Kesäsateen Brown Adorment "Ringa".

Olin kuitenkin menettänyt sydämeni Waleseille, Ringakin ehkä luuli olevansa ainakin osaksi Walesi kun oli aina mukanani Sarin luona. Jossain vaiheessa kaikki alkoivat kutsua minua hupaisasti "Kennel Orjaksi". Useammista arvonimen ylennys yrityksistä huolimatta minut varmaan edelleenkin tunnetaan useissa piireissä "Orjana". Korvaamattomia ovat nuo oppivuodet, jotka Sarin kanssa sain näyttelyitä kiertää ja rotuun ja kasvatustyöhön tutustua. Siitä suuret kiitokset ja halaukset omalle oppimammalle! Yhdessä saimme kokea vuosien varrella monet hauskat reissut. Hyvä suunnitelma siitä, että Sari antaisi minulle pennun ylioppilaslahjaksi, toteutui keväällä 1996. Niinpä sain itselleni ihka oman ensimmäisen Walesin ja sen nimeksi tuli tietenkin Rocbee Gift To Slave eli "Lahja". Lahja on kennelini kantanarttu ja sen kanssa olen saanut kokea monet hienot voitot ja hetket näyttelyissä. Loppukesästä muutin Kuopioon opiskelemaan, Ringa ja Lahja-pentu tietenkin mukanani.

Kuvassa Varma

Kesällä 1997 menin töihin Rautalammelle Islanninhevostilalle ja sain isännältä luvan ottaa mukaani yhden koiran. Ringa meni kotiin vanhempieni luokse ja Lahjan kanssa lähdimme viettämään hevoskesää. Syksyllä vanhempani ilmoittivat, että Ringa ei halua enää muuttaa kaupunkiin ja jää asumaan kotiin. Niinpä otin Lahjan kaveriksi väliaikaisesti Sarilta uutta kotia etsivän Walesi uroksen Fin Mva Don`s Dali "Håkan". Håkan asusteli meillä vuoden. Jännä sattuma (liekö järjestetty?) oli kun Varma syntyi, niin samaan syssyyn Håkanille löytyi uusi koti. Vuoden 1998 syksyllä vein siis Håkanin takaisin Vaalaan ja hain samalla Varman (Rocbee Not For Sale) kotiin.

Unelmani oli aina ollut alkaa kasvattamaan Waleseja. Kennelnimi vaihtoehtoja taisi olla aika pitkä lista, mutta hyväksytyksi tuli lopulta "Twigle". Yritin keksiä nimeksi jonkun hauskan oloisen sanan, joka ei tarkoittaisi varsinaisesti mitään. Myöhemmin minua on kuitenkin sivistetty, että twigle on englantia ja tarkoittaa "kiemurrella, luikerrella". No, samapa tuo, onhan se kuitenkin aivan hauska sana ja melko luikero Varma varsinkin on kun häntäänsä heiluttaa!

Ensimmäiset Twigle pennut syntyivät Kuopiossa, mutta kun pennut olivat kolme viikkoa, muutin niiden kanssa töiden perässä Jyväskylään. Niin, ja ehkä vähän myös miehen… Olin juuri tavannut Miikan ja tiedossa oli että hän muuttaisi töihin jonnekin keskisuomen seudulle. Puoli vuotta kului Jyväskylässä ja lopulta muutin sieltä Miikan kanssa Mikkeliin asumaan. Sieltä löytyi nykyinen työpaikkani ja sillä tiellä olen edelleen.

Kuvassa Sorja (Twigle Hunter's Pride), Varma ja Nikita (Twigle Happy Hilma)

MINÄ

Olen Maarit Karhu, vuonna 1977 syntynyt reipas ja iloinen pakkaus Mikkelistä. Lähtöisin olen Kainuun korpimaisemista ja erinäisten sattumien summana olen ajautunut aina alemmas Suomenmaata. Tällä hetkellä asustelen avomieheni Miikan ja lokakuussa 2005 syntyneen poikamme Konstan kanssa Mikkelin Launialassa, mukavassa rivitalo kodissamme. Perheeseemme kuuluvat myös walesi neidot Varma ja Risty.

Konsta 2kk.

Koulutukseltani olen vaatetusalan artenomi, mutta ompelu hommia teen enää vain harrastuksekseni. Yksi unelmistani täyttyi kun Mikkeliin avattiin v. 2001 Musti ja Mirri- lemmikkitarvikeliike ja pääsin sinne töihin. Alkukesästä 2006, äitiyslomani loppusuoralla, minulle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä Franchising yrittäjäksi Mustiin ja Mirriin ja ostin liikkeen itselleni. Päivät tuntuvat välillä melko kiireisiltä, mutta olen onnellinen kun saan harjoittaa elämäni unelma ammattia! Risty ja Varma kuuluvat liikkeen "vakiokalustoon" ja viralliseen testiryhmään ja viettävät päivänsä mukanani töissä.

Koirien kanssa harrastan lähinnä ulkoilua ja näyttelyissä käyntiä. Kesällä 2004 aloitimme Varman kanssa uutena harrastuksena Mejä:n ja tykkäämme molemmat siitä tosi paljon! Aikaisemmin olen harrastanut myös agilityä (Lahja ja Varma 2-luokassa) ja toko-hommia tehdään omaksi iloksi. Muuna aikana tykkään huristella ompelukoneella ja harrastan monipuolisesti kaikenlaista kuntoliikuntaa. Miikan harrastuksen kautta perheeseemme kuuluu myös ralliautoilu ja joskus silloin tällöin minäkin olen kisoissa mukana.

Pentuja meille syntyy harvakseltaa, noin kerran vuodessa. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, rodunomaisen ulkonäön ja taipumukset omaavia iloisia walesinspringerspanieleita, jotka tuottavat omistajilleen iloa ja mukavia hetkiä pitkän elämänsä ajan. Pennut kasvavat meillä perheen parissa ja saavat tutustua ennen luovutusta monenlaisiin paikkoihin ja mm. autolla matkustamiseen. Pennut luovutetaan aina rekisteröityinä, madotettuina, tunnistusmerkittyinä, eläinlääkärin tarkastamina ja laajat "käyttöohjeet" mukanaan. Lisäksi toimin mielelläni jokaisen kasvatinomistajan henkilökohtaisena tukihenkilönä kaikissa pentua koskevissa kysymyksissä. Kasvattini ovat aina myös tervetulleita trimmaukseen luokseni. Kuvassa Sumu

Erityisen kiitollinen olen kasvattien omistajille, jotka ovat ymmärtäneet höyrypäistä kasvattajaansa, ja lähteneet mukaan hauskoihin harrastuksiin. Toivonkin aina, että kasvattajan ja uuden pennunomistajan yhteistyö ja ystävyys jatkuu läpi koiran elämän. Tätä kautta olen saanutkin jo suuren joukon erittäin rakkaita ystäviä, Kiitos siitä teille kaikille!